Lähes viisi vuotta sitten ensimmäisen isä-lapsi -leirin suunnittelu oli juuri alkanut. Paikkana Tontunniemen leirikeskus Asikkalassa. Joukko isiä kokoontui miettimään kivaa viikonloppua äijämeiningillä eli leppoisassa ilmapiirissä suunniteltua erähenkistä seikkailua. Listattiin asioita mistä isät pitävät ja listattiin asioita, joista arveltiin, että omat lapset pitävät. Isien listaa ja lasten listaa yhdisteltiin – löydettiin toteuttamiskelpoisia asioita: pilkkiminen, ammunta, hyvä ruoka, sauna, avanto, tehdään hommat talkoilla, takkatuli, puolijoukkueteltta, luonteva hartaushetki, äidit jää kotiin ja joku yllätys. Nämä kaikki toteutuivatkin ja muistoihin jäi paljon muutakin kuin parikymmentä ahventa, pohjaan palanut kattila ja käyttämätön purjejääkelkka. Saimme kipinän jostain oleellisesta: hyvää aikaa isille oman pojan kanssa porukalla.

Luovuttamattomia ajatuksia ja toimintaperiaatteita

Hyvä aika

Ymmärsimme, että hyvä aika saa merkityksen, kun isä ja lapsi yhdessä kokevat tärkeitä hetkiä. Niihin hetkiin on nähty vaivaa, liitymme muihin ja muistelemme niitä pitkään. Hyvää aikaa on se, kun näen toisen isän käyvän samoja asioita läpi kuin itse - samoin kun näen oman lapsen saavan huomiota toiselta isältä tai hänen lapseltaan. Toinen toistemme kannustaminen ja tsemppaaminen on ensimmäisestä leiristä alkaen ollut ykkösjuttu!

Äidit jää kotiin

Iskulauseina käyttämämme "äidille vapaa viikonloppu" on ollut tervetullut ajatus siksi, että jotkut äidit oikeasti ovat olleet helpottuneita kun muu väki on poissa jaloista, ja jostain syystä useassa leiri-ilmoittautumisessa juuri äiti on ollut aktiivisena. Ensin on ollut äitiä ikävä, mutta kohta onkin jo huomattu, että isien ja lasten talkooruoka tuntui vähän sotkuisemmassakin keittiössä maistuvan erityisen hyvältä.

Isä kato!

Toiminnan vaativimpia huudahduksia on ollut "isä, kato!" Jotta siihen tässä ja nyt -hetkeen, jossa on paljon läsnäoloa, on pitänyt käydä pitkä tie: kiinnostua leiristä, tehdä päätös lähteä leirille, todella lähteä leirille, mennä mukaan leirin ilmapiiriin aktiivisesti, olla läsnä lapsensa hetkissä ja kuulla se ilo ja riemu, mikä sisältyy tuohon huudahdukseen.

Minkä lapsena oppii

Jos löydän isänä edes joskus yhteistä hyvää aikaa lapseni kanssa, voi se olla moninkertainen tuottava sijoitus paitsi omassa vanhemmuudessa niin myös lasten omissa valinnoissa kun he ovat vanhempia. Sitoutuminen, vastuunkanto, vaivannäkö, ajan antaminen toiselle - asioita, jotka ovat vahvoja perusrakenteita Vantaan NMKY:n isä-lapsi -toiminnassa. Eikä vähäisimpänä se, että saamme kulkea kappaleen matkaa myös toisten isien elämänstoorin vierellä.

Vahvan muiston jätti erään leirin isien yösauna, jossa oli myös "leirivaari" mukana. Kuulimme isoisä -tasoista näkökulmaa elämästä ja isovanhemmuudesta saunan lauteilla kolmen sukupolven aikajanalla. Siinä pienten lasten isä huomasi olevansa vielä isyyden alkutaipaleella.